Uskonnollinen poliisi pamputtaa suomalaisia

Miksi vain Suomen evankelis-luterilainen kirkko (kirkon keskusrahasto) saa myydä vittua? Mihin lainkohtaan perustuu kaikkialle soluttautuneen Suomen uskonnollisen poliisin määräys, että vittu, Perkele, jumala ja vitun myynti ovat valtiokirkon yksinoikeuksia?

Tämän asian selvittämiseksi hain viestintävirastolta eräitä verkkotunnuksia. Kuten voi hyvin arvata, jouduin myös valittamaan hallinto-oikeuteen ja edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen verkkotunnusten rekisteröinnistä kieltäytymisestä sekä loukkaavan verkkotunnuksen "jumala.fi" myöntämisestä uskontobisnestä yhteistoiminnassa verkkotunnuksen myöntäjän kanssa harjoittavalle Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle.

Vertailun vuoksi kerron, että Saksassa, josta Suomen äärikristittyjen jumala on tuotu, suomalainen saa puhua vapaasti Perkeleestä (www.perkele.de). Ruotsissakin Perkele (www.perkele.se) ja vittu (www.fittan.se) ovat laillisesti olemassa mutta jumalaa (www.gud.se) Ruotsissa ei tätä kirjoitettaessa ole.

Suomessa on kuitenkin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon itselleen sieppaama jumala (www.jumala.fi sekä www.gud.fi), vaikka paljon äärikristittyjen jumalaa tärkeämmät ja yleisemmät vittu (www.vittu.fi) sekä Perkele (www.perkele.fi) on täällä kielletty. Kiellosta huolehtivat henkilöt ovat saman valtiokirkon jäseniä, jolle he ovat antaneet jumalan ja joka vaatii Perkeleen ja vitun kieltämistä muilta.

Vittu ja Perkele ovat suomalaisille erittäin tärkeitä, sillä puolet suomalaisista kantaa vittua mukanaan joka päivä, toinen puoli puhuu siitä ja Perkeleen äänen voi kuulla missä ja milloin tahansa. Vitusta ja Perkeleestä suomalaiset tunnetaan niin kotona kuin maailmallakin mutta kuka on kuullut suomalaisesta jumalasta?

According to corrupt Finnish officials, sole rights to the names of God, the Devil and gods of unregistered religions belong to the market leader of religion business in Finland.

Uskontobisneksen markkinajohtajan jumala muuttui kirahviksi

Vielä ennen valitustani korkeimpaan hallinto-oikeuteen, Suomen valtion tukema äärikristittyjen uskontobisnes perustui väitettyyn jumalaan ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko kaupitteli sitä internetissä. Valitukseni jälkeen jumala (www.jumala.fi) kuitenkin poistettiin käytöstä eikä jumalaa ollut enää olemassa esimerkiksi 26.8.2005, 9.12.2005, 18.3.2006 eikä helluntaina 4.6.2006, jolloin tarkistin jumalan olemassaolon (jumala.fi could not be found. Please check the name and try again). Onnistuin siis hävittämään uskontobisneksen markkinajohtajan jumalan ainakin toistaiseksi.

Tapahtui kuitenkin sellainen ihme, että näkymätön jumala ilmestyi minulle lauantaina 3.2.2007 noin klo 20 ja ilmoitti, että jumala sijaitsee osoitteessa "kirahvi.com" (tuolloin tyhjän www.jumala.fi-sivun source). Tämä jumalallinen ilmoitus olkoon ohjeeksi kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä minkä eläimen Suomen evankelis-luterilainen kirkko on valinnut jumalakseen. Salvador Dalin palava kirahvi ja Harry Carlssonin puujalkakirahvi (Seraphim's Grace, Serafien sulokkuus, 1937), jonka sisällä on muniva kyhmyjoutsen, osoittavat äärikristittyjen jumalan nousseen surrealistisen taiteen kitschiksi muuttuneen parhaimmiston tasolle.

Uskonnollinen tuomioistuin ratkaisee asian

Tällä sivulla on lyhyt yhteenveto verkkotunnusten myöntämistä koskevasta valituksestani Helsingin hallinto-oikeudelle sekä valitus kokonaisuudessaan. Aivan sivun lopussa kerron vitun, Perkeleen ja eräiden muiden tärkeiden uskonasioiden käsittelyn edistymisestä Helsingin hallinto-oikeudessa sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa, jossa vittu, Perkele ja jumala ovat nyt tutkittavina. Korkein hallinto-oikeus päättää onko jokin sanoista "vittu", "Perkele" ja "jumala" sopimaton ja kenellä on oikeus käyttää näitä sanoja.

Sopimattomuus määritellään laissa sanalla "loukkaava". Suomessa on siis valtion ylläpitämä uskonnollinen tuomioistuin, joka pystyy uskontobisneksen markkinajohtajan lobbareista sekä tuomareiden harhaluuloista ja uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä riippumatta määrittelemään sanojen loukkaavuuden ja laki, jonka mukaan loukkaavuus "jumalaa" ja muita valtion tukeman uskontobisneksen mainoslauseissa käytettäviä sanoja lukuunottamatta syntyy sanojen olemassaolosta eikä niiden käyttötavasta.

Esteellisyys ja yhteistoiminta

Viestintävirasto on vaatimuksistani huolimatta kieltäytynyt selvittämästä, onko se työntekijöidensä ja näiden aviopuolisoiden uskonnollisen suuntautumisen sekä perherakenteen vuoksi esteellinen päättämään vittua, Perkelettä ja jumalaa koskevien verkkotunnusten käytöstä. Sama vakava ongelma koskee myös vittuun, Perkeleeseen ja jumalaan kompastunutta Helsingin hallinto-oikeutta sekä korkeinta hallinto-oikeutta.

Vastineessaan valitukseeni, kirkon keskusrahasto on jo muita perusteita esittämättä ilmoittanut yhtyvänsä viestintäviraston perusteluihin ja myöntää näin yhteistoimintansa uskonnollisen poliisin kanssa.

Yhteenveto valituksesta Helsingin hallinto-oikeudelle

Viestintävirasto on päätöksellään estänyt minua rekisteröimästä verkko-osoitteita, joiden rekisteröimiseen minulla on laillinen oikeus ja sallinut erään uskonnollisen yhdyskunnan (kirkon keskusrahasto) rekisteröidä nimiinsä verkkotunnuksen, jonka rekisteröinti on kielletty samoin perustein, joilla viestintävirasto on estänyt minua rekisteröimästä tarvitsemiani verkkotunnuksia.

Valitus: vittu, perkele, jumalauta, myyn-vittua, jumala

Vaadin, että saan rekisteröidä rekisteröinnin edellytykset täyttävälle taholle verkkotunnukset perkele.fi ja vittu.fi sekä vaadin kumoamaan verkkotunnuksen jumala.fi rekisteröinnin verkkotunnuslain 13.3.2003/228 4§:n ja 6§:n perusteella ja verkkotunnuslain 12§:n 1 momentin 8 kohdan perusteella, mikäli en saa rekisteröidä verkkotunnusta perkele.fi. Lisäksi vaadin, että saan rekisteröidä edellämainituista sanoista johdetut verkkotunnukset jumalauta.fi ja myyn-vittua.fi.

Jumalauta merkitsee avun pyytämistä samalta jumalalta, jota tarkoittavan verkkotunnuksen rekisteröinnin viestintävirasto on sallinut antaessaan rekisteröidä verkkotunnuksen jumala.fi. Verkkotunnus jumalauta.fi on saatava rekisteröidä edellämainitun jumalan palvontaan kuuluvia uskonnollisia seremonioita varten. Kyseisiä seremonioita ei voida pitää loukkaavina eivätkä ne yllytä rikokseen, vaikka viestintävirasto on päätöksessään esittänyt, että tämä verkkotunnus on loukkaava tai yllyttää rikokseen ja sen perusteella estänyt verkkotunnuksen rekisteröinnin.

Vittu on erään laillisen ammatin harjoittamiseen liittyvä yleisin ammattisana. Laillisen ammatin harjoittaminen ja sen tärkeimmät ammattisanat eivät ole loukkaavia eivätkä yllytä rikokseen, toisin kuin viestintävirasto on päätöksessään esittänyt.

Viestintävirasto on kutsunut Perkeleen kannattajien hengellisen johtajan nimeä kirosanaksi. Perkelettä näin epäasiallisesti käyttävistä henkilöistä on tekemäni selvityksen mukaan yli 90 prosenttia äärikristittyjen jumalan palvontaa harjoittavan uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä. Toisin sanoen, viestintävirasto on käyttänyt äärikristittyjen jumalan palvojien Perkelettä vastaan kohdistamia hyökkäyksiä perusteena oman henkilökuntansa suosituimman jumalan laillistamiseksi ja Perkeleen tekemiseksi laittomaksi. Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453:n mukaan liittymistä määrättyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan ei voida vaatia uskonnollisten rituaalien kohteena olevan oman hengellisen johtajan nimen sisältävän verkkotunnuksen rekisteröimiseksi.

Käsittääkseni viestintävirasto on näissä asioissa jäävi. Olen pyytänyt heiltä tästä selvitystä ennen päätöksen tekoa mutta viestintävirasto on kieltäytynyt selvityksen antamisesta. Pyysin selvitystä seuraavalla tavalla:

Vastauksen antaja on viestintävirasto. Vastauksen allekirjoittajan ja päätöksen tekijän tulee molempien ilmoittaa, ovatko he jonkin kirkon tai uskonnollisen järjestön jäseniä tai sellaisessa suhteessa näihin - esimerkiksi avioliiton kautta - joka saattaisi merkitä puolueellista suhtautumista jumalaa koskeviin kysymyksiin erityisesti siten, että mainittu henkilö asettaisi jumalan perkeleen edelle palvonnan kohteena tai jättäisi uskonnonvapautta koskevat säädökset huomiotta. Vastaajan tulee ilmoittaa kuinka suuri osa hänen työyhteisönsä henkilöistä kuuluu kuhunkin uskonnolliseen ryhmittymään, koska on epäiltävissä, että viestintävirasto ei ole tässä mielessä tasapuolinen, vaan ajaa jonkin yksittäisen jumalaa kannattavan mielipideryhmän etuja uskonnonvapautta koskevan lainsäädännön vastaisesti.

Viestintävirasto on soveltanut äärikristittyjen ideologisia periaatteita sekä jumalaan, perkeleeseen että vittuun. Viestintäviraston äärikristittyjä suosiva menettely ei perustu lakiin. Pyydän Helsingin hallinto-oikeutta kumoamaan viestintäviraston päätöksen sekä määräämään, että saan rekisteröidä verkkotunnukset perkele.fi, jumalauta.fi, vittu.fi ja myyn-vittua.fi sellaiselle taholle, jolla on oikeus rekisteröidä nimiinsä verkkotunnuksia. Mikäli en saa rekisteröidä verkkotunnuksia perkele.fi ja jumalauta.fi, pyydän Helsingin hallinto-oikeutta kumoamaan verkkotunnuksen jumala.fi rekisteröinnin verkkotunnuslain (228/2003) 4§:n ja 6§:n perusteella ja verkkotunnuslain 12§:n 1 momentin 8 kohdan perusteella.

P.S. Saatana unohtui. Saatana on vapaa - ota Saatana omaksesi. (Saatana ei ole enää vapaa. Vittua ja Perkelettä koskevan anomukseni vuoksi viestintävirasto kielsi Saatanan.)

Kusimulkku, pihtari ja huoranpenikka eivät loukkaa

Kun asiaa oli käsitelty Helsingin hallinto-oikeudessa, viestintäviraston yksikön päällikkö Merja Saari ja lakimies Jarkko Saarimäki antoivat selvityksen mitkä erikseen luetteloimistani sanoista olivat viestintäviraston mielestä loukkaavia ja mitkä eivät.

Esimerkiksi viestintäviraston yksikön päälliköstä Merja Saaresta ja lakimies Jarkko Saarimäestä saadaan käyttää seuraavia nimityksiä, joita viestintävirasto tekemänsä tarkistuksen jälkeen ei pidä loukkaavina: "rikollinen, murhaaja, varas, hullu, persaukinen, narkkari, mulliturpa, lahtari, pihtari, kusimulkku ja huoranpenikka". Nämä sanat viestintävirasto tarkisti saamansa luettelon perusteella eli kyseessä on viestintäviraston virallinen kanta.

Viestintävirasto näyttää tutustuneen loukkaavuuteen myös naisen näkökulmasta, sillä "vesiperse" oli valitukseni jälkeen muuttunut viestintäviraston mielestä loukkaavaksi. Selvyyden vuoksi kerrottakoon, että en ole kutsunut ketään vesiperseeksi enkä muutenkaan ole tiennyt, että joku olisi sellainen. "Vesiperse" liittyy heinäkuun "naisten viikkoon", jolloin mahdollisen sateisen sään syitä voi vain arvailla.

Lisäksi viestintävirasto tutki mitkä sanat ja verkkotunnukset kehottavat rikokseen. Viestintävirasto ilmoitti esimerkiksi, että "tee-rikos" ei kehota rikokseen tutkittuaan kehottaako "tee-rikos" rikokseen.

Asian käsittely jatkuu jo korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vapauttaako korkein hallinto-oikeus meidät synnistä?

Perkele oli äärikristittyjen ajankohtainen ongelma 1600-luvulla, jolloin Perkeleeseen uskovia suomalaisia poltettiin roviolla. Äärikristittyjen jumalan kanssa kansalaisten oikeuksia vastaan vieläkin hyökkäävä viestintävirasto on myös Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perusteella 400 vuotta ajastaan jäljessä.

Pyytäkäämme apua Perkeleeltä ja jumalalta, jotta korkein hallinto-oikeus uskonnollisena tuomioistuimena pystyisi ratkaisemaan kysymyksen Perkeleen ja äärikristittyjen jumalan suhteesta. Samalla selviää myös vitun laillisuus. Korkein hallinto-oikeus aloitti vitun, Perkeleen ja jumalan tutkimisen suomalaisen kulttuurin päivänä 28. helmikuuta 2005.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Toukokuussa 2006 korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä muutettu. En saanut rekisteröidä verkkotunnuksia perkele.fi, vittu.fi, jumalauta.fi ja myyn-vittua.fi eikä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle (kirkon keskusrahasto) myönnetyn loukkaavan jumala.fi- verkkotunnuksen rekisteröintiä peruutettu.

Korkein hallinto-oikeus ei perustellut tekemäänsä päätöstä yhdelläkään sanalla eikä vedonnut mihinkään lainkohtaan, vaan oikeuden tarkoituksen unohtaen ilmoitti, että Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenten Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eduksi tekemää päätöstä jumalan sallimiseksi ja Perkeleen kieltämiseksi ei muuteta.

Päätöksen tekivät herrat ja rouvat/neidit Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Ahti Vapaavuori, Jukka Mattila, ja Eila Rother. Heidän seksuaalinen suuntautumisensa ja mahdollinen jäsenyytensä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa ei ole tiedossa. Koko prosessia voi kuvata lyhyesti uskonnollisen poliisin epäonnistuneeksi kasvojensäilyttämisyritykseksi.

Viestintävirasto rikkoo lakia tahallisesti ja toistuvasti

Asian käsittely jatkuu siten, että olen tehnyt kantelun oikeuskanslerille. Samassa yhteydessä kantelin oikeuskanslerille Viestintäviraston toisesta päätöksestä, jolla Viestintävirasto yhteistoiminnassa oikeuden kanssa esti rekisteröimästä kaupparekisteriin merkittyä toiminimeä verkkotunnukseksi. Viestintävirasto väitti, että kaupparekisteriin merkitty toiminimi oli "hyvän tavan vastainen". Lain mukaan "hyvän tavan vastaisuus" ei kuitenkaan ole laillinen peruste rekisteröimisestä kieltäytymiseksi eikä kaupparekisteriin merkitty toiminimi voi olla edes teoriassa hyvän tavan vastainen. Äärikristittyjen uskontobisnekseen sitoutunut Viestintävirasto rikkoo lakia tahallisesti ja toistuvasti ja estää yrittäjiä sekä ammatinharjoittajia tekemästä työtään ja työllistämästä muita.

Jesus is the Lord, hallelujah!

Kenenkään ei kannata enää naureskella maille, joissa on lakiin perustuva uskonnollinen tuomioistuin ja uskonnollinen poliisi. Myös Suomessa on äärikristittyjen kuviteltuun jumalaan perustuva uskonnollinen tuomioistuin ja uskonnollinen poliisi. Uskonnollisen vallan väärinkäyttö ulottuu vääriä sanoja käyttävien kansalaisten kurittamisesta talouden ja politiikan ylimmän tason juonitteluihin ja sylttytehtaalle asti. Jesus is the Lord, hallelujah!

Viranomaisrikollisuus on Suomen suurin yhteiskunnallinen ongelma

Uskontobisneslinkkejä ja muita vaarallisia linkkejä

Sivun alku