Pyhä vesi ja vanha saapas äärikristittyjen jumalana

Yritin saada selville mitä jumalalla tarkoitetaan lukemalla jumalan määritelmän vuonna 1926 ilmestyneen Otavan pienen tietosanakirjan toisen osan sivulta 111. Jumala on "absoluuttinen olento, uskonnollisen palvonnan esine". Tämän perusteella voisin määritellä äärikristittyjen jumalaksi vaikka vanhan saappaan mutta aivan niin alas ei tarvitse mennä.

Sain ilokseni seurata Suomessa erästä kastetilaisuutta, jossa ainakin olisi pitänyt päästä varsin lähelle jumalaa. Tuota läheisyyttä arvelen kosketetun erityisesti siksi, että juuri kasteessa ihminen menettää vapautensa päättää omasta vapaudestaan. Kasterituaali on siis eräänlainen kehäpäätelmä ja siten arvoton mutta kuitenkin uskontobisneksen kannalta ylivoimaisesti tärkein. Kasteessa sielu siirtyy uskontobisneksen harjoittajan haltuun.

Koska kasterituaali kaikkine loitsuineen tarjosi minulle hetkeksi ainutlaatuisen tilaisuuden päästä seuraamaan uskontobisneksen harjoittajien sisäpiirin toimintaa, kerron tässä äärikristittyjen pyhäksi uskotteleman rituaalin tärkeimmän yksityiskohdan. Tärkeys syntyy vedestä, jonka olemassaolo sisältyy jo kasteen nimeenkin. En hämmennyksissäni huomannut kysyä papilta oliko vesi valmiiksi pyhää, vai pitikö sitä vielä loitsuin pyhitellä sillä kohtasin papin paikassa, jossa on tarkoitus niin heittää vettä kuin ottaa vettä kasterituaaliin.

Koppi oli aika ahdas eikä siellä papin kokoinen ihminen oikein mahtunut edes kääntymään. Kääntyminen oli hankalaa, koska huoneen toinen sivu oli huomattavasti toista sivua lyhyempi ja papinkin piti siksi tarvittaessa lähestyä pönttöä valmiiksi paljastettu perse edellä parin askeleen verran. Kuitenkin pyhää vettä haettaessa ovi voitiin pitää auki ja perse ulkona, koska oviaukko oli juuri hanan ja pesualtaan kohdalla.

Papilla oli mukanaan yksikorvainen suuri emalikannu, josta emali oli jo hieman lohjennut lukuisten vedenhakumatkojen seurauksena. Tämä oli luonnollista, koska pesuallas oli pieni eikä kannu mahtunut hanan alle kokonaan. Kolinat ja lorina olivat mieleenpainuvan voimakkaat mutta papin persettä en katsonut, koska sellainen ei minua kiinnosta. Muutaman lastin kun oli hakenut, pappikin lakkasi naureskelmasta toimitukselleen ja sitten voitiin siirtyä sielun siirtämiseen uskontobisneksen harjoittajan haltuun.

Eipä tuossa varsinaisesti mitään erikoista ollut. Kävi vaan niin, että vedenhakumatka ja vedenheittomatka sattuivat yhteen ja olin siksi rituaalin tämän vaiheen ainoa todistaja. Kerron kuitenkin vielä mikä toi nämä tapahtumat mieleeni.

Olin juuri lukemassa Aili-Salli Ahde-Kjäldmanin noin sata vuotta aikaisemmista tapahtumista kertovaa kirjaa "Kotini vuosisadan lopun Helsingissä", WSOY 1964. Vuonna 1892 syntynyt Aili kertoo kirjan sivulla 134 Mili-tädistä seuraavasti:

Mili-tädin kohtalo oli ollut sangen kova. Hän joutui 17-vuotiaana naimisiin Ivan Akinshin kanssa, joka kuului Wiipurissa asuvaan venäläiseen kauppiasryhmään. Oltuaan viisi vuotta naimisissa hän sai ensimmäisen lapsensa, pojan, joka kuoli keuhkokuumeeseen pian kastetoimituksen jälkeen. Tässä toimituksessa venäläinen pappi rituaalinsa mukaisesti kastoi lapsen kokonaan kylmään veteen, josta seurauksena oli vaikea kylmettyminen ja kuolema.

Kertomus jatkuu siten, että Mili-tädin kymmenen vuotta tämän jälkeen syntynyt Georg-poika pääsi ensin ylioppilaaksi vuonna 1918 mutta kuoli sitten ennen opiskelun aloittamista espanjantautiin ja näin vanha pariskunta jäi lapsettomaksi. He menettivät myös koko omaisuutensa vapaussodan jälkeisinä pulavuosina.

Eipä siis ollut jumalista apua. On kuitenkin aivan sopimatonta, että äärikristittyjen jumalaa loukataan sananvapauden nimissä, vaikka jumala olisi vain vanha saapas. Myönnän syyllisyyteni, sillä olen heittänyt saapasta elämäni ensimmäisessä kilpailussa 37.5 metriä. Ostin sitten oman jumalani vähän käytettynä ja suurella alennuksella suoraan kilpailusta. Saapas on turvallinen jumala, jota voi tarvittaessa rutistaa korvasta, heittää vapaalla tyylillä ja jumalan voi upottaa vaikka paskaan (skitstövel) mutta sielun siirtäminen uskontobisneksen harjoittajan haltuun pyhää vettä hörppimällä saattaa olla vaarallista.

Sivun alku